Hyppelyt

Eilen siis kokeiltiin Knapen kanssa vähän hypätä. Mentiin koko porukka, eli minä, äiti ja Viivi, yhdessä tallille ja laitettiin Napsu kuntoon. Meitsi sai kunnian mennä ensimmäisenä, joten verkkailin ravissa sillä välin kun äiti ja Viivi rakensi mulle yhden ristikon ja pääty-ympyrälle puomin. Aloitettiin puomilla ensin ravissa ja laukassa, mikä meni aika hyvin. Laukka kun on Knapelle niin vaikeeta muutenkin, niin aina ei askel ihan osunut puomille, mutta herralla oli kyllä paljon yritystä.

jaaaaaa, loikka!

Seuraavaksi tulin ristikkoa ravissa, ajatuksella ettei haittaa yhtään jos laukka nousee. Knappe vähän innostui ja kyllähän se aina laukan nosti ja hyppäsi vielä pienen esteen yli ihan kunnolla. Vasempaan suuntaan lähestyin muutaman kerran myös laukassa, mikä sujui hyvin. Knappe kuitenkin innostui tosi paljon ja alkoi vähän painaa kädelle, eikä laukkaa pystynyt säätelemään sitäkään vähää kuin sileällä. Oikeaan kierrokseen tulin taas sisään ravilla, mutta ehdin hypätä vain kaksi kertaa, ennenkuin heppa säikähti/innostui/jotain? ja tipuin muutaman pukin saattelemana.

nämä kuvat ovat suoraan videolta napattuja, pahoittelen huonoa laatua

Mulla taisi mennä hetkeksi taju ja sain seurakseni mukavan jomotuksen päässä ja jalassa, joten hyppääminen jäi siihen. Kävin kuitenkin selässä vähän aikaa kävelemässä ja sitten vaihdettiinkin Viivi kuskiksi. Tästä mulla ei ole enää kuvia, mutta Knappe meni loppuajan tosi nätisti ja pääsi tulemaan esteen laukassa myös oikeassa kierroksessa. Päätettiin kuitenkin äidin kanssa, että Knapella ei hypätä ennen kuin se toimii sileällä paremmin ja laukka on kunnolla säädeltävissä. Myös tasapainoa pitää saada paremmaksi, joten sileätreenit kutsuvat vielä ainakin jonkin aikaa.

Voi villitys

Tänään piti olla kuvauspäivä. Piti olla myös juokstutuspäivä. Tästä tuli kuitenkin villinä ja vapaana juoksemispäivä. Sain siis kuvaajan mukaan tallille ja tarkoituksena oli kokeilla Knapen juoksuttamista ensimmäistä kertaa. Maneesissa olikin sitten estevalkka, joten päätettiin mennä vaan pihalle ottamaan kivoja kuvia, kerta kamera oli mukana. No Knappehan olikin sitten ihan eri mieltä ja otti hatkat juuri ennen kentälle pääsyä. Säikähtikö se jotain? En tiedä, mutta toivon ettei se huvikseen lähtenyt. Hevonen löysi tiensä tarha-alueelle, jonne se jäi hämmentämään kaikkia tallin muita kolmeakymmentä hevosta. Siellä se meni edestakaisin häntä tötteröllä eikä pysähtynyt, vaikka kuinka rapistelin namipussia taskussa. Saatiin kuitenkin apua hevosen pyydystämisessä, ja se rauhoittuikin jo kävelymatkalla takaisin talliin. Päätin viedä sen takaisin tarhaan ja koittaa illalla maneesiolosuhteissa uudestaan. Kuvia on tänään siis vain tarhasta, jossa herra sitten jo seisoikin aivan nätisti ja rauhallisesti. Illalla pitää vissiin ratsastaa ihan kunnolla, kun virtaa tuntuu riittävän.

Uusia tuulia

Viime kuussa meidän perheeseen tuli uusi hevonen, nyt päätin alkaa blogata. Sama tapahtui, kun meille tuli ensimmäinen poni ja silloin, kun meille tuli koira. Edesmenneen hamsterin (RIP Pena) takia en sentään alkanut elämästäni raapustaa. Nyt olisi kuitenkin ehkä aika kertoa vähän tästä meidän joukkiosta.

Mä olen Venla, käyn vikaa vuotta lukiota ja olen juhlistanut 18-vuotissynttäreitäni pizzalla ja yhdeksän aikaan sohvalle nukahtamisella. En siis ole kovin eläväinen, mitä tulee juhlimiseen tai muuhun hullutteluun. Hevosiin suhtaudun intohimoisesti ja haaveilen omasta tallista (kasvatustalli, ratsastuskoulu, vikellyskoulu, matkailukeskus, en ole vielä päättänyt) ja kisaurasta. Olen ollut ponityttö 7-vuotiaasta saakka, jolloin pääsin alkeiskurssille. Siitä lähtien elämä on ollut hoitoponeja, ratsastustunteja, vikellystreenejä, lopulta oma poni, valmentautumista ja kilpailemista. Ratsastuksen lisäksi harrastan siis vikellystä, nykyään epäsäännöllisemmin. Tulevaisuudesta en taas osaakaan sanoa, sitä saatte itse seurata täällä.

Meillä on tällä hetkellä iso poni Heidi ja pieni hevonen Knappe. Heidi on nyt syksyn saikulla, ja vähän senkin takia ostettiin Knappe. Meillä on myös Taavi-koira, joka ei kuitenkaan tallilla usein mukana pyöri. Knapen kanssa olisi tarkoitus alkaa kisata, kunhan se saa lisää lihaksia ja varmuutta tekemiseen. Se on vielä esteillä aika "vihreä" ja aiotaan ottaa sen kanssa aika rauhallisesti, mutta ensi kesänä alkaa varmasti kisahalut poltella. Ekoissa koulukisoissa viime viikonloppuna Knappe menikin jo kaksi hyväksyttyä perusmerkin rataa ja sai todella hyviä pisteitä. Mun kanssa se sai jopa valkoisen ruusukkeen.

Ajatuksena tän blogin suhteen mulla on, että pitäisin tätä yhdessä pikkusiskoni Viivin kanssa. Sillä tavalla saataisiin tänne vähän enemmän eloa ja erilaisia ajatuksia. Viivi saa esitellä itsensä ihan omin nokkineen, jos tähän edes suostuu. Meidän perheeseen kuuluu myös ratsastajaäiti ja ei-ratsastajaisä, vaikka niistä ei paljon varmaan puhutakaan.

Tässä vielä muutama kuva meistä ja hepoista.

Heidi estekisoissa 3/2016

Knapen kotiintulopäivä

kesä 2015