maanantai 20. helmikuuta 2017

Noin viikon heppauutiset

Knapen kanssa alkaa sujua jatkuvasti paremmin. Vaikka sen takaosa ei fyysisesti toimi ihan yhtä hyvin kuin se voisi, hepalla on ihan mielettömästi yritystä ja halua tehdä oikein. Aina kun sille laittaa ratsastus- tai juoksutuskamat päälle, se tunkee päänsä karsinan ovesta ulos ja odottaa korvat hörössä, että pääsisi maneesiin. Ratsatettaessa se on joka kerralla mennyt aina vain paremmin ja eilen juoksuttaessa se käytti hyvin myös vasenta takastaan. Käynnissä alan itse saada sen käyttämään myös selkälihaksiaan pidempiäkin pätkiä varsinkin ravaamisen ja laukkaamisen jälkeen. Perjantain tunnilla Viivillä oli mennyt omien sanojensa mukaan paremmin kuin koskaan ja Knappe oli laukannut pitkiä hyviä pätkiä myös vaikeampaan oikeaan kierrokseen. Olen niin onnellinen tällaisesta kehityksestä. Hetken aikaa muutama viikko takaperin olin melkein epätoivoinen ja ajattelin, etten pärjää Knapen kanssa. Onhan se edelleen paljon reaktiivisempi kuin vaikka Heidi, jonka tasaiseen mielenlaatuun olen tottunut, mutta enää mua itseäni ei pelota, että heppa saattaa kohta säikähtää jotain.

Heidi ja sen paras kaveri Lumo
Aamuheinät ja aurinko
Heidi nauttii elämästään "landella" ja syö edelleen niin paljon kuin vain napa vetää. Poni onkin lihonut hirvittävästi vain kuukaudessa ja kunnon kuntokuuri tekisi sille hyvää. Lauantaina vein poikaystäväni perhettä tallille katsomaan Höpöä. Koska mukana oli yksi pienempi lapsi, ja Heidin viimeisimmästä kärryajelusta on jo aikaa, päätimme lähteä kokeilemaan, miten poni kulkee kärryjen edessä. Aluksi tietysti hoidettiin poni ja syötettiin sille porkkanaa, sekä ihmeteltiin valjaita. Sitten vietiin Heidi pihalle ja minä tottuneena valjastajana ("mitenköhän tää menikään? tässä oli joku juttu, eiku joo täältä se tulee") asensin kärryt ponin perään ja mietin kovasti, miten heinämasun saisi mahtumaan aisojen väliin. Aluksi kärryjen kyydissä istui vain minä ja pienin tallikaveri, mutta jossain vaiheessa myös muita mukanaolijoita hyppäili kyytiin ja pois sen mukaan, milloin ei jaksanut kävellä tai tuli kylmä. Heidi tallusteli ihanan reippaasti ja kuuliaisesti koko matkan, kokeiltiinpa me myös muutama pätkä ravia. Myös tiukka käännös kahden kapean tien risteyksessä onnistui hienosti jyrkällä ravipohkeenväistöllä, kun poni ei malttanut kävellä.


todistusaineistoa ponin kärrytaidoista

























Sunnuntaina Heidi pääsi taas käymään maneesissa, koska seuramme siunaa meitä ilmaisilla maneesivuoroilla. En ehtinyt juurikaan nähdä, miten poni meni, koska juoksutin samaan aikaan Knappea, minkä jälkeen harjoittelin sen kanssa hieman trailerin sillalle astumista. Juoksuttamisessa olikin hieman hommaa, koska Knapella oli lauantaina vapaa ja se ahdistui tallin käytävällä tarhaan juoksevista hevosista aika paljon. Se ei malttanut kävellä eikä ravata, välillä se ei myöskään malttanut pysyä ympyrällä ja yritti muutaman kerran lähteä johonkin ihan muualle. Sain sen kuitenkin aina pysäytettyä ja turvallisesti takaisin oikeaan suuntaan ympyrälle. Loppua kohden heppa alkoi rauhoittua ja vähän väsähtääkin. Juoksutuksen ja taluttamisen jälkeen yritinkin siis lastata Knappea ihan harjoitusmielessä, mutta eihän siitä vielä mitään tullut. K yritti jatkuvasti astua sillalle trailerin sivusta ja pienenkin äänen kuullessaan lähti raivoisasti peruuttamaan pois paikalta. Noin puolen tunnin suostuttelun jälkeen se suostui seisomaan lastaussillalla kaikilla jaloillaan, jolloin syötin sille muutaman porkkanan ja lopetimme hyvään fiilikseen.

"rankkaa olla näin suosittu"
"siis ihan törkeen rankkaa"
Ainiin, torstaina meitsillä oli penkkarit, eli lukio on periaatteessa ohi. Nyt alkaa pyllyn puuduttaminen ensin ylioppilaskirjoituksiin ja sitten pääsykokeisiin lukemisella. Wish me luck!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Juoksutus part 3

Torstaina Knapen sairasloma loppui ja turvallisuussyistä aloitimme liikutuksen juokstutuksella. Tässä tulee siis Knapen juoksutuskoulun viimeinen osa, ellei nyt isompia ongelmia ala esiintyä. Ennen ympyrälle ottamista talutin heppaa maneesissa reilu kymmenen minuuttia. Se oli selkeästi energinen ja valpas, mutta pysyi kiltisti koko ajan kauempana musta eikä rykinyt turhia. Mua kieltämättä jännitti aika paljon, miten juoksutus tulee sujumaan. Maneesissa oli vielä samaan aikaan tunti menossa ja yksityishevonen meidän kanssa samassa päädyssä pyörimässä. Ratsastuksenopettajamme kertoi heti aluksi olevansa todella hämmästynyt, jos Knappe ei yritä poistua paikalta ainakin kerran. Juoksutuksesta huolehtikin totutusti molemmat ratsastuksenopettajat.

Knappe sitten päätti yllättää kaikki ja käyttäytyä todella nätisti koko ajan. Se ei yrittänyt poistua paikalta koko juoksutuksen aikana. Vain kerran se pysähtyi ja kääntyi ympyrän keskustaa kohti, mutta jatkoi sitten pyydettäessä laukkaa oikeaan suuntaan. Muuten se pysyi koko ajan ympyrällä suurin piirtein halutussa askellajissa. Olihan sillä todella paljon virtaa, eikä se olisi mielellään hidastanut. Kuitenkaan Knappe ei ottanut mitään ylimääräisiä lähtöjä liinassa, ei potkinut tai pukitellut. Se ei myöskään yrittänyt lähestyä juoksuttajaa tai käyttäytynyt mitenkään aggressiivisesti, mitä se ei ole muutenkaan koskaan tehnyt. Tämä juoksutuskerta antoi todella paljon toivoa tulevasta. Knappe on nopea oppimaan, ja haluaa selvästi miellyttää, mitkä on uskomattoman hyviä piirteitä hevosessa. On myös hyvä pystyä juoksuttamaan hevosta turvallisesti, jos sillä on paljon energiaa tällaisten vapaiden jälkeen.

Heti seuraavana päivänä pääsin itse toisen ratsastuksenopettajan avustuksella liinan parempaan päähän. Niinkuin odotettavissa olikin, Knappe käyttäytyi jälleen hyvin ja totteli myös ääniapuja yhä paremmin. Juoksutin puolisen tuntia ensin siten että opettaja seisoi vieressä turvana ja lopuksi muutaman kierroksen yksin. Missään ei ollut mitään ongelmaa, joten Knapen juoksutuskoulu päättyi tähän, ja nyt jatketaan juoksuttelemista itsenäisesti. Lisäksi Knapella aletaan pikkuhiljaa ratsastamaan enemmän ja ratsain vahvistamaan sen takaosaa. Eilen ratsastuksenopettajamme ratsasti sillä, ja hepasta todella huomasi, ettei sillä ole voimaa kantaa itseään. Vasen takanen on vielä heikommassa kunnossa kuin oikea, eikä Knappe pysty ponnistamaan sillä kunnolla. Hiljalleen aloitettavan treenin pitäisi kuitenkin auttaa siihenkin, Knapen ennuste on todella hyvä.