Noin viikon heppauutiset

Knapen kanssa alkaa sujua jatkuvasti paremmin. Vaikka sen takaosa ei fyysisesti toimi ihan yhtä hyvin kuin se voisi, hepalla on ihan mielettömästi yritystä ja halua tehdä oikein. Aina kun sille laittaa ratsastus- tai juoksutuskamat päälle, se tunkee päänsä karsinan ovesta ulos ja odottaa korvat hörössä, että pääsisi maneesiin. Ratsatettaessa se on joka kerralla mennyt aina vain paremmin ja eilen juoksuttaessa se käytti hyvin myös vasenta takastaan. Käynnissä alan itse saada sen käyttämään myös selkälihaksiaan pidempiäkin pätkiä varsinkin ravaamisen ja laukkaamisen jälkeen. Perjantain tunnilla Viivillä oli mennyt omien sanojensa mukaan paremmin kuin koskaan ja Knappe oli laukannut pitkiä hyviä pätkiä myös vaikeampaan oikeaan kierrokseen. Olen niin onnellinen tällaisesta kehityksestä. Hetken aikaa muutama viikko takaperin olin melkein epätoivoinen ja ajattelin, etten pärjää Knapen kanssa. Onhan se edelleen paljon reaktiivisempi kuin vaikka Heidi, jonka tasaiseen mielenlaatuun olen tottunut, mutta enää mua itseäni ei pelota, että heppa saattaa kohta säikähtää jotain.

Heidi ja sen paras kaveri Lumo

Aamuheinät ja aurinko

Heidi nauttii elämästään "landella" ja syö edelleen niin paljon kuin vain napa vetää. Poni onkin lihonut hirvittävästi vain kuukaudessa ja kunnon kuntokuuri tekisi sille hyvää. Lauantaina vein poikaystäväni perhettä tallille katsomaan Höpöä. Koska mukana oli yksi pienempi lapsi, ja Heidin viimeisimmästä kärryajelusta on jo aikaa, päätimme lähteä kokeilemaan, miten poni kulkee kärryjen edessä. Aluksi tietysti hoidettiin poni ja syötettiin sille porkkanaa, sekä ihmeteltiin valjaita. Sitten vietiin Heidi pihalle ja minä tottuneena valjastajana ("mitenköhän tää menikään? tässä oli joku juttu, eiku joo täältä se tulee") asensin kärryt ponin perään ja mietin kovasti, miten heinämasun saisi mahtumaan aisojen väliin. Aluksi kärryjen kyydissä istui vain minä ja pienin tallikaveri, mutta jossain vaiheessa myös muita mukanaolijoita hyppäili kyytiin ja pois sen mukaan, milloin ei jaksanut kävellä tai tuli kylmä. Heidi tallusteli ihanan reippaasti ja kuuliaisesti koko matkan, kokeiltiinpa me myös muutama pätkä ravia. Myös tiukka käännös kahden kapean tien risteyksessä onnistui hienosti jyrkällä ravipohkeenväistöllä, kun poni ei malttanut kävellä.

todistusaineistoa ponin kärrytaidoista

Sunnuntaina Heidi pääsi taas käymään maneesissa, koska seuramme siunaa meitä ilmaisilla maneesivuoroilla. En ehtinyt juurikaan nähdä, miten poni meni, koska juoksutin samaan aikaan Knappea, minkä jälkeen harjoittelin sen kanssa hieman trailerin sillalle astumista. Juoksuttamisessa olikin hieman hommaa, koska Knapella oli lauantaina vapaa ja se ahdistui tallin käytävällä tarhaan juoksevista hevosista aika paljon. Se ei malttanut kävellä eikä ravata, välillä se ei myöskään malttanut pysyä ympyrällä ja yritti muutaman kerran lähteä johonkin ihan muualle. Sain sen kuitenkin aina pysäytettyä ja turvallisesti takaisin oikeaan suuntaan ympyrälle. Loppua kohden heppa alkoi rauhoittua ja vähän väsähtääkin. Juoksutuksen ja taluttamisen jälkeen yritinkin siis lastata Knappea ihan harjoitusmielessä, mutta eihän siitä vielä mitään tullut. K yritti jatkuvasti astua sillalle trailerin sivusta ja pienenkin äänen kuullessaan lähti raivoisasti peruuttamaan pois paikalta. Noin puolen tunnin suostuttelun jälkeen se suostui seisomaan lastaussillalla kaikilla jaloillaan, jolloin syötin sille muutaman porkkanan ja lopetimme hyvään fiilikseen.

"rankkaa olla näin suosittu"

"siis ihan törkeen rankkaa"

Ainiin, torstaina meitsillä oli penkkarit, eli lukio on periaatteessa ohi. Nyt alkaa pyllyn puuduttaminen ensin ylioppilaskirjoituksiin ja sitten pääsykokeisiin lukemisella. Wish me luck!