Olen käynyt Höpöllä nyt kaksi kertaa aikaisemmin tällä viikolla ja uskaltautunut vähän ravailemaankin tiellä. Luminen kenttä tuntuu olevan Höpölle vielä liian raskas alusta ravaamiselle, vaikka käntityöskentelyyn se onkin ihanteellinen. Tie on kivan tasainen ja hokit purevat siihen tosi hyvin, vielä ei olla yhtään liukasteltu Heidin kanssa. Heidi on ollut tosi innoissaan aina ravipätkistä ja muutenkin edelleen kovin reipas koko ajan. Tänään se laukkasi ihan itse tarhan perältä portille, kun ajoimme pihaan ja nousimme autosta. Kai se luuli, että joku tuo jo heinää. Yleensä Heidistä ei juuri ole vauhtia löytynyt muuten kuin ihan pakon edessä. En ole varmaan koskaan ennen nähnyt sen juoksevan tarhassa.
Tänään ratsastusseuramme järjesti ilmaisen maneesivuoron Enjalaan, joten poni täytyi saada kärrättyä sinne. Onneksi iskä lähti kuskaamaan minua ja ponia Pornaisista Keravalle ja takaisin, itse kun en ole saanut BE-korttia vielä ajettua. En tosin ole ajanut edes ajokortin harjoitteluvaihetta, joka piti tehdä noin kuukausi kortin saamisen jälkeen. Kai niitä ehtii vähän myöhemminkin. Nyt ei vain ole aikaa kaikilta heppahommilta ja koulujutuilta. Tosin kiireet jatkuvat koulun suhteen vielä pitkälle kevääseen, ylioppilaskirjoitukset ja oikeustieteellisen pääsykokeet häämöttävät jo. Heppojen kanssa on nyt viikon verran ollut hippasen rauhallisempaa, kun Knappea ei ole tarvinnut liikuttaa. Ensi viikolla sillä kuitenkin jatkuu taas juoksutusopetus ja sen jälkeen aletaan hiljalleen taas ratsastamaan.
Tosiaan pääsin siis tänään Heidillä omaan tuttuun maneesiin ratsastamaan. Maneesilla ei ollut edes tungosta, vain yksi hevonen, joka sekin oli meille jo ennestään tuttu. Ratsastin ilman satulaa, koska tarkoitus oli tosiaan vain vähän kokeilla, miten poni toimii taas tällaisella alustalla ja miten paljon sitä huvittaa mennä eteen, kun saa siihen luvan. Menin aluksi ihan käynnissä vähän ympyröitä ja pokeenväistöjä, palauttelin omaan ja ponin mieleen, miten taivutaan ja asetutaan. Välillä ravasin pitkän sivun, ja ravi tuntui tosi hyvältä. Se oli aivan täysin tahdissa eikä selkään tuntunut minkäänlaista epäpuhtautta tai hyppelehtimistä.
Tein myös vähän pohkeenväistöjä ja avotaivutusta käynnissä. Oli hassua, kun jotain pyytäessä ratsu alkoikin vain ihan mukisematta tehdä pyydettyä asiaa. Knapen kanssa on vähän tottunut, että joutuu esimerkiksi väistöissä hidastamaan tempoa ja vähän johdattelemaan väistöön, pidättämään ja vaatimaan sitä reaktiota. Toki se on paljon vihreämpi ja hämmentyy helposti, enkä sitä siitä mitenkään syytä. Lopuksi otin muutamat pätkät laukkaa molempiin suuntiin, ja Heidi oli aivan innoissaan. Se laukkasi todella todella reippaasti eikä olisi malttanut enää kävellä. Minkäänlaiseen muotoon tai peräänantoon en Höpöä tällä kertaa saanut ratsastettua. En tosin myöskään ihan hirveästi aikaa tai vaivaa siihen laittanut ja annoin Heidin mennä ihan vapaasti pää sille ominaisessa muuli-asennossa. Tietenkin kehuin ja kiittelin ponia vuolaasti, kun se välillä myötäsi niskastaan ja nosti vähän selkää ylös.
Valitettavasti tältä reissulta ei kuvia tai videoita ole. Mulla on aina johonkin lähdettäessä ajatus, että pitää ottaa Höpöstä välillä kuvia, mutta ponin kanssa touhutessa se sitten unohtuu. Knapen seuraavaa juoksutusta torstaina aion kuitenkin dokumentoida ainakin jossain määrin. Alamme harjoitella hepan kanssa myös lastausta, koska se osoittautui maanantain klinikkareissulla hankalaksi hommaksi. Muutaman viikon päästä pitää Knappe viedä vielä uudestaan klinikalle piikitettäväksi ja hoidettavaksi. Heidin kanssa ei ole nyt mitään suunnitelmia, paitsi kengitys ensi viikolla. Katsotaan, pystyisikö senkin kanssa alkaa vielä treenata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia? Kerro ne tässä.