Vuoden alku on mennyt omalla tavallaan tosi nopeasti, mutta kuitenkin tosi rauhallisissa tunnelmissa. Melkein kolme viikkoa on jo pyyhältänyt ohi ilman, että mitään kovin erikoista olisi tapahtunut. Koulu alkaa pikkuhiljaa ottaa valtaa elämästä, kun abikurssit ja ryhmätyöt vaativat erityistä huomiota. Heppojen kanssa elämä on hidastunut loppuvuoden hektisyydestä ja hevosen etsimisestä. Heidi elelee Pornaisissa tyytyäisenä, vaikka emme siellä ehdi joka päivä käydä. Se on lihonut järkyttäväksi pullukaksi, mutta liikuntaa pitää lisätä todella varovasti, enkä itse ole ainakaan juuri uskaltanut Heidillä ravailla siellä käydessäni. Viikko ja vähän yli sitten Knappe alkoi liikkua epäpuhtaasti. Ensin se ei käyttänyt vasenta takastaan oikeassa laukassa eikä paria päivää myöhemmin ravissakaan. Knapella ei ole siis viime torstain jälkeen ratsastettu ennen kuin eilen, koska eläinlääkäri kävi sitä tänään katsomassa.
Knappea on lepoajasta huolimatta kävelytetty lähes joka päivä, koska emme vielä tienneet, miten paljon se kerää energiaa, ja koska se pystyi kävelemään. Uskon, että jos hevosta ei ole pakko seisottaa, sen kannattaa vähän liikkua. Kävelytys on myös hyvä tapa hankkia sitä luottamusta ja kivaa laatuaikaa. Viikonloppuna mulla oli tosi hauskaa, kun annoin Knapelle yhden namin sen jännittyessä, kun toinen hevonen ravasi ohi. Sen jälkeen se kerjäsi nameja kaiken aikaa ja samalla keskittyi muhun, eikä siihen ympärillä pyörivään pelottavaan hevoseen. Knapen tarha on myös sen verran pieni, ettei se siellä juurikaan liiku. Kävelytyksessä oli sekin hyvä puoli, että poikaystäväni suostui ottamaan musta ja Knapesta muutaman kuvan istuttuaan maneesin katsomossa puoli tuntia mun kävellessä hevosen kanssa.
Tiistaina iltapäivällä meidän tallille tuli satula-auto, ja muutaman muun hevosen lisäksi Knapellekin sovitettiin kymmenkuntaa koulusatulaa. Kaikki olivat hieman väljiä edestä tai vaihtoehtoisesti vähän tasapainoisia. Muuten hyvännäköiset satulat kippasivat helposti eteen jo kun vyö laitettiin kiinni. Yksi sopiva yksilö kuitenkin löytyi suurinpiirtein melkein meidän budjetistamme. Tiistaina en vielä viitsinyt (uskaltanut) mennä ratsastamaan. Olin nimittäin juuri tullut tallille, kun tallityöntekijä pysäytti minut ja kertoi, että Knappe on siirretty isompaan tarhaan, jotta sillä olisi enemmän tilaa riekkua. Heppa oli kuulemma näyttänyt niin virtaisalta, että tarvitsi parempaa liikkumatilaa. Se oli jo aamulla rykäissyt tarhan portilta taluttajan kädestä ja potkaissut mennessään ilmaa. Ei siis ollut yrittänyt mitenkään potkaista ihmistä, vaan innoissaan vaan heittänyt takapäätä. Ja siellähän Knappe juoksenteli ja pukitteli tarhassa, kun menin hakemaan sitä. Ei se meinanut malttaa edes kävellä talliin, mutta jäi sitten kuitenkin rauhassa karsinaan mutustamaan olkia.
Eilen menin äitin kanssa tallille katsomaan ja kokeilemaan sovitukseen jäänyttä satulaa. Knappea piti rasittaa, jotta vaiva näyttäytyisi myös eläinlääkärille tänään, ja äiti sai kunnian ratsastaa. Mulla ei tosiaan ole vielä ihan kunnollista luottoa tohon hevoseen, oon vähän arka vieraiden hevosten kanssa, varsinkin kun se on nyt vain kävellyt. Olen kuitenkin ratsastanut pelkästään varmaakin varmemmalla Höpöllä viimeiset kuusi vuotta. Knappe oli vielä vähän huono varsinkin vasempaan kierrokseen ravissa, oikealle se näytti paljon paremmalta. Hyvä juttu oli se, ettei se ollut mitenkään erityisen energinen, vaikka säikähtikin muutaman kerran toista hevosta. Itse vain kävelin lopuksi ja tunnustelin satulaa, joka muuten näytti ja tuntui aika hyvältä. Se on vähän lyhyempi kuin Knapella käytetty lainasatula, mutta muuten aika saman mallinen. Toivotaan, että satula näyttää jatkossakin hyvältä, ja että Knapen jalkaongelmat ovat jotain pientä. En ole vielä kuullut eläinlääkärin tuomiota, joten uskon että se oli hyvä tuomio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia? Kerro ne tässä.